Väinö Vankkoja
Väinö Valdemar Vankkoja (ennen vuotta 1907 Björkqvist, 11. marraskuuta 1880 Tampere – 10. elokuuta 1919 Tampere) oli suomalainen sosialidemokraattinen sanomalehtimies, poliitikko ja kansanedustaja. Vankkoja työskenteli erityisesti Suomen sosialidemokraattinen nuorisoliiton (SSN) hyväksi luoden sen järjestökoneiston ja toimien sen pää-äänenkannattajien päätoimittajana. Yrjö Sirola nimitti Vankkojaa pilkallisesti "penikkasosialistiksi".
Vankkoja tunnettiin erityisesti sananvapauden puolestapuhujana. SSN:n Työläisnuorisoon kirjoittamiensa ns. majesteettijuttujen vuoksi hän joutui vankilaan yhteensä 11 kuukaudeksi vuosina 1914–1915. Vuonna 1912 julkaistu Mitä on yksinvalta? tuotti Turun hovioikeudessa tuomioksi vuoden vankeutta, jota kuitenkin alennettiin kahdeksaan kuukauteen Romanov-suvun 300-vuotisjuhlien vuoksi. Vuonna 1914 julkaistu Venäläinen toveri toi rangaistukseksi sakkoa, joka muunnettiin kolmeksi kuukaudeksi vankeutta.
Viranomaiset lakkauttivat Työläisnuoriso-lehden 1914. Sen seuraajaksi perustettiin Nuoriso. Uudelleen Työläisnuoriso alkoi ilmestyä Vankkojan päätoimittamana helmikuussa 1919.
Väinö Vankkoja sai vankilassa keuhkotaudin, johon hän lopulta kuoli pitkään sairastettuaan elokuussa 1919. Ennen sitä hänet kuitenkin valittiin syksyllä 1918 Tampereen kaupunginvaltuustoon, ja joulukuussa 1918 hän nousi eduskuntaan teloitetun Juho Lehmuksen tilalle. Vankkojan kuoltua eduskuntaan nousi uudelleen Kalle Lumio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Väinö Vankkoja Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
|
